Pariisin venäläinen toimittaja
Tatjana Mass haastateltavana

Euroopan muutosten keskellä

Tatjana Mass on asunut jo 10 vuotta Ranskassa. Hän valmistui journalistisesta tiedekunnasta Moskovan Lomonosovin yliopistosta vuonna 1990. Tämän jälkeen Tatjana meni naimisin latvialaisen taiteilijan kanssa ja lähti Riikaan, jossa hän työskenteli sanomalehdessä ja BBC :n palveluksessa. Tatjana Mass kirjoitti Latvian historiasta, miten Neuvostoliiton järjestelmä tukahdutti Latvian väestöä 1940-luvulla. Hänen tunsi venäläisenä toimittajana, että velvollisuus oli kertoa Latvian tragediasta. Rehellisesti puhuen ja kirjoittaen vahvistuisi ymmärrys, ihmiset antaisivat toisilleen anteeksi ja alkaisivat elää sovussa uudessa vapaassa Latvian tasavallassa.

Tatjana Mass koki harmiksen, että hän oli nähnyt vain unta. Neuvostoliiton vetäytymisen jälkeen ei syntynyt vapautumisen iloa, vaan venäjänkielisen väestön sorto. Tehtaan kasarmeilta häädettiin venäläisiä työntekijöitä. Venäläisille diabeetikoille ei annettu apteeksissa insuliinia. Nämä saivat vastaukseksi, että insuliinia annetaan vain Latvian kansalaisille. Latvia on tunnettu EU :ssa nationalistisesta politiikastaan. Lähes puoli miljoonaa venäjänkielistä asuu diasporassa tässä maassa ilman kansalaisuutta. Tatjana koki tilanteen raskaana ja lähti Latviasta. Hän halusi mennä jonnekin, missä ei joka vuosi maaliskuussa esiteltäisi vanhojen SS-joukkojen saavutuksia. Tatjana Mass päätyi Ranskaan, jossa hän on myös työskennellyt toimittajana. Hän on venäläisranskalaisen kirjailijoiden liiton jäsen.

Kulttuuri ja ihminen kunniassa

Tatjana Mass arvostaa ranskalaista asennetta eri kansoja ja kulttuureja kohtaan. Tatjana näkee jokaisen kulttuurin pohjalla yhteisen ihmisyyden: «Ranskassa tajutaan, että ei ole eri kulttuureja, vaan yksi yhteinen kulttuuri, joka ilmenee eri tavoin».

Ranskassa moninaiset eri kulttuurijärjestöt ovat suosittuja. Ranskan useissa kaupungeissa on venäjänkieliset yhdistykset. Tatjana kertoo Marseillen venäjänkielisestä yhdistyksestä, joka järjestää syksyisin venäläisen teatterin festivaalit. Pariisin venäläinen kulttuurikeskus järjestää myös runsaasti mielenkiintoisia tapahtumia. Kulttuuria tukevien yhdistysten laki on jo vuodelta 1901, joten Ranskassa on hyvä historia kohdata kulttuuri arvostavasti.

Ranskassa kaksikieliset perheet yrittävät tukea lapsen kaksikielisyyttä. Tatjana Mass huomauttaa, että «tutkimuksissa on osoitettu kaksikielisten lasten parempi älykkyys ja kehittyneisyys ikätovereihin verrattuna. Kaksikielisissä kodeissa kasvavien vauvojen aivojen toiminta on 17 % tehokkaampaa». Kakki ystäväni antavat lastensa opiskella venäjän kieltä, oppia Teremok-tarina ja käydä venäläistä koulua.

Tatjana Mass ei epäile korostaa, että Ranska on sellainen maa, jossa on häpeällistä olla kansallismielinen. «Nationalismi on häpeällistä, sitä hävetään ilmaista ja osoittaa. Uskon, että tällä näkökohdalla on yhteyksiä yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ranskassa ei voi sivuutta yhdenvertaisia oikeuksia rotuun tai uskontoon katsomatta!»

Monikulttuurisuus ilmenee Ranskassa hyvin erikoisella tavalla. Ranskassa koetaan ylpeydeksi muiden kansakuntien sekoittumisen ranskalaiseen perheeseen. «Tällä tavalla uskotaan, että oman veren sekoittuminen rikastaa geeniä. Ystäväni arkkitehtikin kertoo ylpeänä kaikille kiinalaisista sukujuuristaan ja näyttää kuvia veljestään, jolla on todellakin viistot silmät. Minäkin olen Ranskassa ylpeä siitä, että isoäitini oli suomalaisugrilainen Vologdan alueelta.»

Ranskan venäläiset elävät Venäjän tapahtumissa

Tatjana Massin mukaan nykyään ei ole ongelmia saada tietoa Venäjästä, koska internet, televisio ja venäjänkieliset julkaisut ovat hyvin saatavilla. «Monet Ranskassa asuvat venäläiset elävät Venäjän ja sen tapahtumissa. Vaikka rakastuu Ranskaan, on mahdotonta unohtaa kotimaatansa».

Tatjana Mass kertoo ranskalaisesta toimittajaystävästään, joka matkusti Venäjälle ja kertoi kokemastaan, että «maailma olisi tylsä elää ilman Venäjää. Jos tämä yksi valtio puuttuisi maan päältä, ihmiskunnasta puuttui jotain tärkeää. Me olemme yhden planeetan lapsia. Kaikki ihmiset haluavat onnellisuutta ja rakkautta».

Ranskassa Venäjän valtion politiikkaa seurataan tiiviisti. «Toiset kannattavat, toiset arvostelevat. Kenellekään ei ole yhdentekevää. En yhdy kriittisiin mielipiteisiin. Tiedän joiden länsimaisten tiedotusvälineiden kriittisen asenteen. Niissä esiintyy vanhaa varovaista epäilyä, että Venäjä oli yhä edelleen Neuvostoliitto.»

Mass muistuttaa Gorbatshovin opetuksesta, jonka mukaan maailman muutos tulee hyväksyä. Kokemus osoittaa avoimen elämän edut. Mass kertoo joutunensa joskus väittelyihin ranskalaisten kollegojensa kansa Etelä-Ossetian sodan 8.8.2008 aikana. Tällöin Ranskan televisiokanavat näyttivät runsaasti CNN :n tietoja. Mass kritisoi noita tietoja väärennökseksi. Jotkut toimittajat katsoivatkin myöhemmin velvollisuudekseen pyytää anteeksi yleisöltä, koska eivät olleet välittänet koko totuutta sodasta.

Kiitos Jumalalle kaikesta!

Tatjana Mass on myös tunnettu hartaana kristittynä. Ranskassa ei ole sanottavasti ortodoksikirkkoja. Hänenkin on matkustettava lähes tunnin verran, vähemmän onnekkaiden on matkustettava 150 kilometriä sunnuntaisin kirkkoon. Tatjana kuuluu ortodoksiseen seurakuntaan, jonka Michel de Kastelbazhak pappi on erittäin tunnetusta ranskalaisesta aatelissuvusta. Pastorin pojastakin on tullut pappi ja tyttärestä nunna kreikkalaiseen luostariin. «Kirkossamme ei ole todellakaan tärkeää meidän kansalaisuutemme, vaan pikemmin käyvät nämä sanat toteen: Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista». Tatjana kertoo joskus kaipaavan Venäjälle, mutta tuntee myös onnekkaaksi, kun näkee läheiset ihmiset luonansa Ranskassa. Hyvän tunteensa toimittaja pukee rukoukseksi: «Kiitos Jumalalle kaikesta!»

J.M.