Missä on kotitalousten turva?

Venäjän toteutettu sosiaalireformi on tuonut hyvin niukasti menestystä. Uudistuksessa pyritään korvaamaan etuisuudet rahallisesti. Epäluulo alueellisia virkamiehiä kohtaan on suuri. Uudistuksen vaatimiin alueellisiin järjestelyihin on jäänyt niukasti aikaa. Rikkaimpien ja köyhiempien alueiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka nämä kohtelevat sosiaalietuuksiin oikeutettuja kansalaisia. Eräät alueet kohottavat maksuja ja tariffeja, jotta voisivat täyttää velvoitteensa. Köyhimmät alueet ovat siinä vaikeassa tilanteessa, jossa maksujen korottaminen merkitsisi vain lisääntyvää tarvetta sosiaaliavustuksiin. Kritiikin voimakkuuden tähden tammikuussa päätettiin eläkkeiden korottamisesta ja korotuksen aikaistamisesta.

Suomessa on sosiaaliturvan historia varsin nuori, vaikka kehitysaika on toki ollut huomattavasti pitempi kuin modernilla Venäjällä. Suomi teollistui myöhään kuroen 1920- ja 1930-luvuilla umpeen eroa Länsi-Eurooppaan. Talouspolitiikka noudatti siihen aikaan vapaata yritteliäisyyttä ja omatoimisuutta korostavaa liberalismia. Vasta Toisen Maailmansodan jälkeen ja erityisesti 1980-luvulla Suomi kehittyi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi (Niemelä & Salminen 2003. Suomalainen sosiaaliturva. KELA). Suomalaisia kotitalouksia leimaa tällä hetkellä suuri velkaantuneisuus. Suomessa kotitalouksien luotot muodostavat 75% käytettävissä olevista kotitalouksien tuloista. Kotitalouksien velkaantumiseen liittyvät riskit ovat lisääntyneet. Suomalaiset eivät ole käytettävissä olevien tulojen ostovoimalla arvioituna järin vauraita: suomalaisten autot, asunnot, viihde-elektoriniikka ja huonekalut ovat velaksi hankittu.


Lähde. Suomen Pankki, Rahoitusjärjestelmän vakaus 2004, s. 35

Lähde: Suomen Pankki, Rahoitusjärjestelmän vakaus 2004, s. 40.