Nord Stream. Enemmän kuin kaasuputki

Kaasuputkea ei turhaan kutsuta suuremmaksi kuin pelkäksi putkeksi. Kyse on täysin toisenlaisesta ajattelutavasta kuin vanhat vastakkainasettelun mukaiset pelkokuvat. Kaasuputki on tämän hetken merkittävin eurooppalainen ja venäläinen strateginen hanke yhteistyön tehostamiseksi.

Nord Stream AG on määrittänyt yrityksen keskeisiksi arvoiksi turvallisuuden, ammattitaidon, ympäristöystävällisyyden ja avoimuuden. Kaasuputki noudattaa Euroopan komission joulukuussa 2000 tekemää päätöstä, jolloin putki sai ns. TEN – Trans-European Network statuksen. Tämä erityisasema vahvistettiin vuonna 2006. Se tarkoittaa, että Nord Stream on EU:ssa määritelty keskeiseksi rajat ylittäväksi hankkeeksi, jonka tarkoituksena on varmistaa Euroopan energiahuolto ja kestävä kehitys. Nord Stream on kansainvälinen projekti, jonka rakentamista säätelevät kansainväliset sopimukset ja kansalliset lait kunkin valtion aluevesistä tai talousvyöhykkeistä. Esimerkiksi ennen rakennustöitä valmistuvat yksityiskohtaiset arviot ympäristövaikutuksista. Rambol-yhtiön johtaja Neil Shtrobek on puolustanut, että kaasuputki ei aiheuta pitkän aikavälin vahinkoa kalastukselle. Nord Stream-hankkeessa toteutetaan standardia Det Norske Veritas F111, jonka tarkoituksena on turvata ”vuorovaikutus troolikalastuksen laitteiden ja kaasuputkien välillä”.

Lähde: http://old.gazprom.ru/articles/article18465.shtml

Yhteishanke

Kaasuputkea Nord Stream ( "Pohjoisvirta") aloitetaan rakentaa Viipurissa huhtikuussa 2010, mikäli lupa-asiat järjestyvät. Putki kulkee Saksan Greifswaldiin saakka. Nord Stream AG on OAO Gazpromin (51 %), BASFWintershall Holding AG:n (20 %), E. ON Ruhrgas AG:n (20 %) ja NV Nederlandse Gasnien (9 %) yhteisyritys. Putki kuljettaa vuosittain 55 miljardia kuutiometriä maakaasua niin yritysten kuin yksityistalouksienkin käyttöön. Tämä määrä vastaa yli 25 miljoonan kotitalouden tarpeita. Kohdemarkkinoita ovat Saksa, Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska, Tanska ja mut valtiot.

Kaasuputki kulkisi Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan talousvyöhykkeiden tai aluevesien läpi. Aluevedellä tarkoitaan rantavaltion rannikon edustalla olevaa vesialuetta (enintään 22,2 km), joka katsotaan vielä valtion alueeseen kuuluvaksi. Sitä vastoin talousvyöhykkeeseen kuuluu valtion aluevesien (sisäiset aluevedet ja aluemeri) lisäksi valtion ulkopuolelta kansainvälisillä vesillä sijaitseva mannerjalusta, jonka hallintaan maalla on yksinoikeus. Nord Stream –kaasuputki ei kulje Suomen valtion alueella, mutta kuitenkin hallintaoikeuden piiriin kuuluvalla kansainvälisellä vesialueella.

Kaasu tulee Štokmanin alueelta, jossa toimii OAO Gazpromin tytäryhtiö JSC Sevmorneftegas. Itämeren kautta kulkevat kaksi vierekkäistä putkea ovat eräitä maailman pisimmistä, 1220 kilometriä. Kaasuputken ulkohalkaisija on vain 1220 mm (1,2 m). Rakennushanke tarjoaa työtä lukuisille yrityksille ja työntekijöille. Joulukuussa 2008 selvisi, että brittiläinen Rolls-Royce toimittaa kompressorit kaasuputkea varten. Ensimmäisen putken siirtokapasiteetti on noin 27,5 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Sen suunnitellaan valmistuvan käyttöön lokakuuhun 2011 mennessä. Toinen putki lisätään 2012, jolloin kapasiteetti kaksinkertaistuu. Nord Streamin kokonaiskustannukset ovat noin noin 7,4 miljardia euroa. Pääasialliset kustannukset syntyvät putkimateriaaleista, logistiikasta ja asennuksesta.

Kaasuputki Nord Stream ei tule Suomen vesialueelle, mutta kulkee Suomen merenkulun talousalueen läpi. Suomen hallitus ilmoitti 28. elokuuta 2009, että hallitus ei näe poliittista ongelmaa putken rakentamiselle. Lupa ratkeaa ympäristöluvan avulla virkamiesratkaisuna. Niin sanotun Espoon yleissopimuksen eli YK:n mukaisen ympäristövaikutusten arviointi valmistui kesäkuussa 2009. Ympäristötutkimukseen ja suunnitteluun käytettin yli 100 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä syntyi lähes kolmetuhatta sivua laaja asiakirja ympäristövaikutuksista. Asiakirja on käännetty kymmenelle kielelle. Merenpohjasta tehdyt selvitykset ovat olleet seikkaperäisiä, koska pohjassa tiedettiin olevan vanhoja ammuksia. Lisäksi hankkeestä on julkaistu englanninkielinen mittava esite The Project The Environment - The Natural Gas Pipeline Across the Baltic Sea (28 sivua). Se on luettavissa ja ladattavissa Nord Streamin kotisivuilta internetistä.

Energiaturvallisuus

Euroopan unioni tarvitsee yhä kasvavia määriä maakaasua energiatarpeitaan varten tulevina vuosina. EU:n energiakomissaari Andris Piebalgs totesi 16.7.2009, että "Euroopan komissio on aina suhtautunut myönteisesti Nord Streamiin. Tämän projektin edistymisen myötä […] EU ottaa merkittäviä askelia energiansaannin turvaamiseksi tulevaisuudessa." Nord Stream AG:n toimitusjohtaja Matthias Warnig ja energiakomissari Andris Piebalgs tähdensivät EU:n energiakomission kokouksessa Brüsselissä 17.7.2009 Euroopan tarvetta löytää uusia energiahuollon reittejä maakaaun toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Angela Merkel lausui 16.7.2009 hankkeen puolesta, että ”Nord Stream-hanke on erittäin tärkeä ja siksi Saksa ja Venäjä puhuvat sen puolesta, että tarvittavat luvat myönnettäisiin. Olemme aina painottaneet hankkeen strategista merkitystä ja tarpeellisuutta. Uskomme, että nyt on tullut aika sen toteuttamiseen". Nord Streamin yhtiön edustaja, entinen Saksan liittokansleri Gerhard Schröder on tähdentänyt tätä ”projektia tärkeäksi varmistaa EU: n energiahuolto” (30.12.2008). Erityisesti Ukrainan ja Venäjän kaasukiista on vahvistanut pohjoisen kaasuputken tärkeyttä. Gazprom saa vapaat kädet viedä kaasua Eurooppaan ja EU saa polttoainetta halvemmalla, kun välittäjät Valko-Venäjä, Ukraina ja Baltian maat eivät ole välissä. Länsieurooppalaiset asiakkaat saavat kaasua entistä varmemmin, kun poliittiset riskit vähenevät. Nord Stream viittaa selvityksessään vaihtoehtokustannuksiin: ilman kaasuputkea tarvittaisiin 55 miljardin kuutiometrin maakaasun kuljettamiseen 600-700 TNG tankkeria vuodessa, tai saman energia tuottamiseen 50 uutta hiilivoimalaa tai 30 uutta ydinvoimalaa.

Vastustajat pelkäävät Venäjää

Kaasuputki ei ole saanut varauksetonta hyväksyntää. Valko-Venäjän presidentti Alexander Lukashenko kuvaili 15.1.2007, että Nord Stream olisi "Venäjän kaikkein typerin hanke". Hän tarjosi hanketta Guinnessin ennätysten kirjaan. Maaliskuussa 2009 Tšekin pääministeri M. Topolánek tähdensi EU:n tarvetta monipuolistaa energiatoimittajia sen sijaan että lisääntyisi ”riippuvuus Venäjästä”. Topolánek piti tällöin erittäin tärkeänä, että hankkeen pitäisi saada hyväksyntä kaikissa 27 EU-maassa. Sitä vastoin Suomessa pääministeri Matti Vanhanen on ilmaissut myönteisiä arvioita putken mahdollisuuksista. Myös ympäristöminiseri Paula Lehtomäki tuki Valtioneuvoston luvan myöntämistä, koska kaasuputken mahdollisista seurauksista oli jo tarpeeksi tietoa. Paavo Lipponen on työskennellyt Nord Stream kaasuputkihankkeen hyväksi. Tammikuussa 2008 Suomen silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (Kok.) sanoi, että ”olisi ehkä hyvin outoa, jos Suomi vastustaisi hanketta, koska hanke tuli alun perin Suomen aloitteesta”. Kokoomus-puolueessa on kuitenkin ilmaistu myös kritiikkiä. Suomen ulkoministeri Alexander Stubb moitti 2. syyskuuta Saksaa ja Venäjää ”kahdenvälisestä” kaasuputkisopimuksesta. Hän piti eurooppalaisen energiaturvallisuuden kannalta tärkeänä, että yleiseurooppalaisesti olisi rakennettu energiapolitiikkaa sen sijaan että luotaisiin riippuvuutta Venäjän energiasta. Myös Kokoomuksen toinen varapuheenjohtaja, Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola syytti pääministeriä ja ympäristöministeriä kärsimättömyydestä ja ”suomettumisesta”. Hän kyseli myös ulko- ja turvallisuuspolittisia vaikutuksia kaasuputken rakentamisesta. Dosentti Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulusta arvioi 21.8.2009, että Venäjän sotaharjoituksilla on etsitty valmiuksia puolustaa kaasuputkea, mutta ruotsalaiset saattavat tuntea tästä syystä itsensä levottomiksi. Karjalan liittämistä Suomeen tavoitteleva helsinkiläisjuristi Kari Silvennoinen on avustanut neljää liikemiestä valtauksessa, josta nämä voisivat luopua suunnitellun kaasuputken edestä, jos Venäjä luopuisi Karjalasta. Työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja Pekka Suomela ei kuitenkaan katso epätavallisen valtaushakemuksen vaikuttavan suunniteltuun putkirakennushankkeeseen.

Syyskuussa 2007 Viron hallitus ilmoitti, ettei se salli Nord Streamin kaasuputkea Viron merenkulun talousalueen läpi. Tämän jälkeen putken reittiä muutettiin. Kaikesta huolimatta tammikuussa 2008 Baltian maista ympäristöjärjestöt jättivät vetoomuksen Euroopan parlamentille ja heinäkuussa 2008 Euroopan parlamentti päätti uusien vaatimusten esittämisestä ympäristövaikutusten arviointia varten. Latvian Aigars Kalvitis moittii, ettei putkihanke täytä EU:n yhteisen energiapolitiikan ihanteita. 15 syyskuu 2005, Liettuan pääministeri Algirdas Brazauskas väitti kaasuputkihankkeen aiheuttavan ekologisen katastrofin Itämerelle, koska natsi-Saksa hautasi Itämereen kemialliset aseensa. Euroopan parlamentin edustaja, liettualainen Vytautas Landsbergis vihjailee Molotov-Ribbentrop –hengestä, kun katsoo "uuden liiton Saksan ja Venäjän välillä tarkoituksellisesti muuttavan Euroopan poliittista karttaa”. Puolan presidentti Aleksander Kwasniewski on arvostellut hanketta. Puolassa on nimetty hankkeen uhkaavan Puolan turvallisuutta ja riippumattomuutta. Marraskuussa 2005 Liettuan, Latvian, Viron ja Puolan parlamentit hyväksyivät julkilausuman, jossa nämä vaativat Saksaa ja Venäjää ottamaan huomioon ympäristölliset ja taloudelliset edut. 10.9.2007 Viron hallitus antoi lehdistötiedotteen kaasuputkesta: ”Koska Virolla on aluevesillään itsemääräämisoikeus ja valtiolliset intressit talousvesillä, hallitus on hylännyt Nord Stream –yrityksen pyynnön merenpohjatutkimuksista Viron talousvyöhykkeellä”.

Myös Ruotsissa ovat jotkut ympäristönsuojelijat ja poliitikot arvostelleet vedenalaista kaasuputkea. Ruotsin pääministeri Göran Persson elokuussa 2006 sanoi Veckans Äffärer –lehden haastattelussa, että hän olisi valmis estämään Itämeren kautta kulkevan kaasuputken. Erityisesti liberaalisen kansanpuolueen (Folkpartier Liberalerna) jäsen, Euroopan parlamentin jäsen Carl Hamilton on katsonut, että Ruotsilla olisi täysi syy lopettaa koko putkihanke. Maaliskuussa 2007 Hamilton esitti vaatimuksensa, että Ruotsi liittoutuisi Puolan ja Baltian maiden kanssa kaasuputken vastustamiseen. Hän on useissa kansainvälisissä yhteyksissä varottanut energiariippuvuudesta Venäjän kanssa. Dagens Nyheterissä (2003) Hamilton vaati, että Ruotsin tulisi suhtautua myönteisesti sotilaalliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Vuonna 2003 Hamilton oli laatinut raportin ”Russia's European Economic Integration: Escapism and Realities”. Sen mukaan Venäjän ja EU:n väliset yhteistyökuviot uhkaisivat päätyä kuitenkin konfliktiin, eikä vähiten geopoliittisten syiden tähden. Hamilton nimesi elokuussa 2008 kaasuputken puolustus- ja turvallisuuspoliittiseksi ongelmaksi. Hän viittasi kaasuputkihanketta vastaan moitteeksi Venäjän aseistukseen, Itämeren ydinaselaivastoon sekä Georgian tapahtumiin. Vastaavilla perusteluilla kaadettiin pari vuosikymmentä sitten ns. Urengoi-6 –kaasuputkihanke. Silloinen underground-kaasuputki aiottiin rakentaa Pohjois-Siperiasta Neuvostoliitosta Tšekkoslovakian rajalla, sekä edelleen Länsi-Euroopan kaasuverkkoon Ranskaan, Italiaan tai Saksaan. Urengoi-6 -hanketta ei saatu koskaan päätökseen,. Thomas Reed, Reaganin kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen, on arvioinut, että mainitun hankkeen epäonnistuminen oli pääasiallinen syy Neuvostoliiton konkurssiin (Nezavisimaja gazeta 14.11.2006).

”Positiivinen riippuvuus”

Gazpromin johtaja Aleksei Miller vastasi Spiegel-lehden haastattelussa 3. syyskuuta 2005 kysymykseen pelosta, jota on viritetty Venäjän energiariippuvuudesta. Millerin mukaan tuo pelko on ”hölynpölyä”. ”Tarjonnan suhteen Saksan riippuvuus toki kasvaa, mutta kaikki hankkeet ovat hyödyllisiä molemmille osapuolille”. ”Jos Saksan energian toimittajat haluavat raaka-ainetta, me ainakin haluamme osallistua niille markkinoille. Se on loogista vai ei?”

J.M.