Onko venäläistä demokratiaa?

Lokakuussa 2008 kansainvälinen International Transparency –tutkimuslaitos kertoi, että Suomen sijoitus korruptiovapaana maana on 5. kansakuntien joukossa. Venäjä on sijalla 147, kun arvioitavana oli 180 valtiota. Vain harva pahemmin tunnettu maa jäi Venäjää heikommaksi. Onko venäläinen demokratia tuhoutunut?

Monipuoluejärjestelmä

Luultavasti jokainen Venäjällä toiminut henkilö on törmännyt korruptioon, pieneen tai vaikeaan. Siitä huolimatta International Transparencyn määrittämä tulos on poliittinen pamfletti pikemmin kuin tieteellinen tulos. Venäjällä on monipuoluejärjestelmä. Kaupunginvaltuustojen puheenjohtajat ovat eri kaupungeissa hyvinkin eri puolueista. Duuman suurin puolue on Venäjän yhtenäisyys (Jedinaja Russia). Tämän puolueen ideologiasta on kuultu usein, että suvereeni demokratia olisi Venäjälle tärkeintä. Puolueessa on keskeisiä politiikkoja, jotka pitävät tuota korostusta erheellisenä, koska se hämärtää innovaatioiden tärkeyden, ajankohtaiset tehtävät ja kansalaisyhteiskunnan kehittämistarpeet. Presidentti Medvedev on tunnettu siitä, ettei hän ole korostanut suvereenin demokratian käsitettä.

International Transparency käyttää tiettyä moskovalaista tutkimuslaitosta, kun arvioi Venäjää. Tuon laitoksen luotettavuutta on aiheellisesti epäilty, koska se saa rahoituksensa Venäjään kielteisesti suhtautuvilta oligarkeilta. Venäjällä on tapahtunut hyvää muutosta, joka näkyy tullitilastoissa. Kiristynyt valvonta on luonut tilastoihin luotettavuutta. Lisäksi sopii pohtia, ovatko yli neljän miljardin euron erot tullitilastoissa Suomen ja Venäjän välillä vain venäläisten deklaranttien ja liikkeenharjoittajien epärehellisyyttä.

International Transparency ilmoitti, että poliittinen näkemys Georgiasta vaikutti ratkaisevasti Venäjän huonoon arvostukseen. Länsimaissa asuvien ihmisten mielissä on vahvistunut vastaavat mielikuvat, että Georgian kriisin tähden Venäjällä ei olisi itsekriittistä, vapaata keskustelua demokratian ongelmista.

Itsekriittinen väittely

Venäjällä on itsekriittistä väittelyä demokratiasta. Venäjällä politiikan tutkijat kirjoittavat Venäjän historiasta ja sen ongelmista tuoreimmassa venäläisessä politiikan alan aikakauslehdessä, Polis-lehdessä. Professori, mainitun lehden päätoimittaja IK Pantin arvostelee Venäjän demokratian kulttuuria: - Venäjällä autoritaarisuutta ja sen jälkeistä totalitaarista hallintoa toteutettiin pitkän aikaa sisäisen demokratian poiskitkemiseksi kansakunnan parista. Mentaliteetiksi muodostui yksinkertaisuus, jonka piirteitä ovat sisäinen katkeruus; sokea viha rikkaita, kulttuurisesti kehittyneitä ihmisiä, lakia ja viranomaisvaltaa vastaan. Tavaksi syntyi kääntyminen mielivaltaan, epäusko virisi lain kirjainta vastan: tämä meni venäläiseen sieluun.

Professorin mukaan Venäjän yhteiskunnalla ei ollut 1990-luvulla taloudellisia (markkinatalouden kilpailu) tai sosiaalisia (keskiluokka vaikutusvaltaisena ryhmänä), historiallisia tai psykologisia edellytyksiä siirtyä demokratiaan niin kuin tämä ymmärretään Lännessä. Elokuun 1991 vallankaappauksessa tapahtui kommunistihallinnon loppu ja demokratian rakentaminen Venäjälle, mutta tämä tapahtui ilman massojen liikettä. – Demokratisoiminen on johtanut tässä maassa aina laittomuuksiin. Ensimmäinen lainrikkoja on byrokratia: tsaristinen, kommunistinen, liberaali ja isänmaallinen. Tuomarit ja virkamiehet lahjotaan. Keskimäärin Venäjällä ei tunneta lain suojaa, vaan pyritään kiertää laki.

Demokratian eroosio

Berliinin yliopiston politiikan professori E. Altfater kertoo venäläisessä politiikan lehdessä globalisaation aiheuttavan demokratian eroosiota. – Taloudellinen globalisaatio edistää muodollisesti poliittisten standardien kehittymistä maailmassa, mutta se heikentää demokratian sosiaalista puolta. Rikkauden uudelleenjako on merkittävä asia, koska se luo puitteet yksilön vapaudelle.

Altfater moittii J. Schumpeterin näkemystä, jonka mukaan äänioikeus olisi sidottavissa dollarien omistukseen. Äänioikeus ei saa riippua varallisuudesta. Globaalit markkinat kiristävät kilpailua. Syntyy tarve parantaa kilpailukykyä ja vähentää sosiaalisia menoja terveydenhoidosta, koulutuksesta ja liikenteestä. – Globalisaatio aiheuttaa tätä kautta ongelman demokratialle. Altfater pohti myös maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vaikutusta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen.

Venäjän seminaareissa ja lehdistössä ei vaieta demokratian vakavasta haasteesta: kansalaisyhteiskunnan puuttumisesta ja ihmisten taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Kansainväliset suhteet

Päätoimittaja V.T. Tredjakov muistuttaa, ettei demokratia ole koskaan toiminut kansainvälisissä suhteissa, vaikka läntiset maat ilmoittavat ”taistelevan demokraattisen maailman puolesta”. Tredjakov myöntää, että Venäjän sisäpolitiikassa on ollut aina enemmän autoritäärisyyttä kuin Saksassa ja Ranskassa, ainakin ulkoapäin tarkasteltuna: - Venäjä ei ole homogeeninen. Sitä ei voi hallita yhden mallin avulla. Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa on autoritäärisyyttä, mutta niin väistämättä sitä esiintyy Venäjänkin ulkopolitiikassa.

Tredjakov kertoo merkillisestä kokemuksestaan, jonka hän on kollegoittensa kanssa kohdannut kansainvälisissä konferensseissa. Venäläiset kuulevat syytöksiä epädemokraattisuudesta, vaikka venäläinen osanottajajoukko edustaa monipuolisesti erilaisia näkemyksiä sekä keskenään että muiden osanottajien kanssa. – Eikö tässä ole merkit demokraattisesta vuoropuhelusta? Tredjakov ironisoi, että lännestä todistetaan yhdessä äänin, että Venäjällä ei ymmärretä demokraattista prosessia. Venäjä ei täyttäisi joidenkin laatimia tiettyjä demokratian kriteerejä.

J.M.