Niukat luonnonvarat muovaavat suurvaltojen politiikkaa

Yhdysvaltojen senaatti ilmaisi heinäkuussa 2005 huolensa siitä, että Venäjän rooli on vahvistunut entisten Neuvostoliiton valtioiden alueella. Senaatissa ei pidetty huolestuttavana Yhdysvaltojen vahvistuvaa asemaa Keski-Aasiassa. Senaatissa määriteltiin Yhdysvaltojen strategiaksi: ”Voidakseen vastustaa Venäjän kasvavaa uhkaa näitä maita kohtaan, jotka ovat siirtymässä demokratiaan, täytyy turvata Yhdysvaltojen prioriteetit”. Yhdysvaltojen vuoden 2006 budjetista päätettiin suunnata 85 milj. USD ”demokraattisten uudistusten edistämiseen” Venäjällä. Lisäksi 565 milj. USD suunnataan ”demokratian, talousuudistusten ja laillisuuden tukemiseen” entisen Neuvostoliiton valtioiden alueella. Esim. 95 milj. USD on varattu Ukrainan, 75 milj. USD Armenian ja 70,5 milj. USD Georgian kehittämiseen.

Venäjällä on kutsuttu Ukrainan hyväksi suunnattua tukea ”appelsiinivallankumoukseksi” ja ”amerikkalaisen demokratian” ja vaikutuksen edistämiseksi alueella. Tietyn hallituksen nimeäminen demokraattiseksi tai epädemokraattiseksi on amerikkalainen rituaali perustella omat operaatiot alueella. ”Kylmä sota on ohi, mutta vanhat tavat eivät ole kuolleet”, kuvaili Pravda 7.7.2005. Myös Kiina on kokenut huolta siitä, että Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo vahvistuu Keski-Aasiassa. Shangain yhteistyöorganisaation valtioiden edustajat ilmoittivat halunsa vahvistaa alueen omaa itsenäistä valvontaa. Venäjällä on tiedostettu amerikkalaisen paineen lisäksi myös Kiinan energian tarve.

Nykyinen Kiina koetaan kasvavaksi talousvoimaksi ja maailman supervallaksi, mutta Kiinalla on myös vakavia ongelmia. Eräs ongelmista on ylikansoitus ja toinen on niukat luonnonvarat. Kiinan osuus on 40% koko maailman sementtikulutuksesta ja 30% öljynkulutuksesta. Teräksen kulutus on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Myös ympäristön tila heikkenee vakavasti Kiinassa. Vesivarat ovat niukat. Venäjällä on kiinnitetty huomiota näihin ongelmiin, sillä Kiinan sotilaallinen ja poliittinen paine voivat kasvavat maan pohjoisosassa Venäjän rajalla. Kiinalaisten vaikutusvalta on jo kasvanut Venäjällä seka-avioliittojen tähden. Kiinalaisista on tullut Venäjän federaation neljänneksi laajin etninen ryhmä (suurimmat ovat venäläiset, tataarit ja ukrainalaiset). Venäjä haluaa Kiinasta pikemmin strategisen partnerin kuin luonnonvaroja ahnehtivan uhkan. Kun Kiinasta tulee strateginen partneri, tämä vahvistaa Venäjän kykyä torjua Yhdysvaltojen uhkaavaksi koettavia intressejä lähialueilla.

Presidentti Putin tapasi Kiinan presidentin Hu Jintaon heinäkuun 1 päivänä 2005 Kremlissä. Putin muistutti, että valtioilla on keskusteltavaa yhtä hyvin useista bilateraalisista ongelmista kuin alueellisista ja globaaleista kansainvälisistä aiheista. Kehitysprioriteeteiksi Putin nimesi kaupan, investointien, teollisuuden ja yhteistoiminnan siteet. Kiina on ollut perinteisesti yksi tärkeimmistä kauppakumppaneista Venäjälle. Vuonna 2004 Kiinan ja Venäjän välinen kauppa kasvoi kolmanneksella. Kiinan ja Venäjän välisen kaupan liikevaihto oli 21 miljardia USD. Vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla on kasvu yhä jatkunut. Energiateollisuus, metallurgia, kuljetusinfrastruktuurin kehittäminen, pankkisiteiden kehittäminen sekä avaruusteollisuus ovat kehityslistalla keskeisiä aloja. Kiina ja Venäjä haluavat kehittää myös sotilaallista yhteistoimintaa: kesän 2005 lopulla ovat maiden yhteiset sotaharjoitukset. Heinäkuun tapaamisessa Kiinan presidentti Hu Jintaon nimesi tärkeiksi asioiksi Keski-Aasian alueen vakauden turvaamisen, YK:n kehittämisen, Shanghain yhteistyöorganisaation toiminnan ja Korean ydinongelman.

Juha Molari