Inkerin kirkko tekee historiaa

”Inkerinsuomalaisten Ateena” ei näytä maineensa veroiselta kylältä. Kolppana on pieni kylä Inkerissä lähellä Hatsinan kaupunkia. Lukuisat suomalaiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja sukujensa juurille tälle alueelle. Pietariin on runsaat 30 kilometriä. Pietarin tuntumassa ruuhkat ja Kolppanan kotitien huono kunto tekevät matkasta kuitenkin lähes tunnin kärsimyksen. Isien koti löytyy enää harvoin. Kylä on muuttunut rähjäiseksi lomapaikaksi. Muutamat kylän miehet ovat viikon töissä Helsingin rakennuksilla. Viikonloppuna emäntä saa toimeentulonsa turvan väsyneeltä mieheltään.

1900-luvun alussa Kolppanassa asui 4800 inkerinsuomalaista. Tällä hetkellä vain muutama vanha mummo osaa suomea. Luterilaisessa seurakunnassakin valtaväestön kieleksi on vaihtunut venäjä. Messut toimitetaan kaksikielisesti. Inkeriläinen seurakunta ei elä aineellisesta rikkaudesta. Kolppanan seurakunta on päättänyt elää välittämisestä. Seurakunta on hoitanut sadan neljänkymmenen lapsen kotia. Tämä on uudistunut nopeasti muutamassa vuodessa. Sosiaalipornoa kaipaavat suomalaiset pettyisivät, jos saisivat tietää, että nämä lapset pääsevät lasketteluleireille ja Espanjan lomille. Seurakunnan vaatimaton leirikeskus on kuitenkin rakkain paikka maailmassa. Välittäminen on tärkeintä.

Kuva 1. Pahasti rappeutunut Kolppanan kirkko

Kolppanan kirkko sai syntynsä vuonna 1800–1802. Tsaari Paavali I:n isä Pietari II:n rakasti metsänvartijan kasvattityttöä. Pietari oli joutunut eksyksiin ja löysi hädissään metsänvartijan perheen. Stalinin aikana ei enää kunnioitettu tsaarien perintöä. Historiallinen kirkko häväistiin perusteellisesti. Kirkkoa ympäröivät yhä edelleen rautafirman muurit. Kirkkosali on ollut tehdaskäytössä. Herkimmät ihmiset eivät kestä katsoa kirkon sisälle sen järkyttävän kunnon tähden. Asvaltti on levitetty kirkon edustalle hautausmaan päälle.

Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana suomalaissukuinen väki lähetettiin Suomeen, mutta tätä väkeä ei otettu vastaan. Monet joutuivat tunnetulle Siperian kierrokselle. Inkerin kirkko tekee nyt historiaa: tämä vanha seurakunta on päättänyt elää.

Historiallinen hetki

Lauantaina 13.9.2008 Kolppanan leirikeskuksen kappelissa oli enemmän väkeä kuin koskaan. Paikalle oli saapunut suomalaisia ystäviäkin bussilastillisia. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi, rovasti Arvo Soittu ja kirkkoherra Juha Molari sekä kaksi venäläistä avustajaa vihkivät Jumalan sanalla ja kätten päälle panemisella seurakunnan diakonin Aleksander Soittun pappisvirkaan.

Kuva 2. Piispa Aarre Kuukauppi, pastori Aleksander Soittu ja rovasti Arvo Soittu

– Tämä on historiallinen hetki Inkerin kirkossa! Pappeus toteutui nyt kolmannessa polvessa Soitun suvussa, ensimmäistä kertaa Inkerin kirkon historiassa.

Arvo Soittu saarnasi poikansa juhlan kunniaksi. Vanha mies oli liikuttunut. Seurakunta sai kokea, että paimenen tehtävä on siirtynyt nuorelle polvelle. Inkerin kirkolla on tulevaisuus. Aleksander hoitaa vaimonsa Olgan kanssa leirikeskusta, toimittaa jumalanpalveluksia, järjestelee lastenkodin hoitoa sekä toimii tulkkina suomalaisille herätyssaarnaajille inkeriläisissä kyläseuroissa.

Elokuvateatteri palasi kirkoksi

Sunnuntaina 14.9.2008 palautettiin iso pala suomalaisesta historiasta eloon Terijoella. Piispa Kuukauppi vihki Terijoen kirkon uudestaan käyttöön vuosien remontin jälkeen. Kirkko oli joutunut Neuvostoliiton vuosina elokuvateatteriksi. Kauniiksi rakennettu, pieni Terijoen kirkko ei elä vieläkään rikkauksista. Kolehtihaaviksikin riitti yhä pelkkä muovipussi.

-”Bobeda” sai nyt uuden merkityksen. Piispa koki voitonriemua kirkon vihkimisestä.

Kuva 3. Uudelleen vihitty Terijoen kirkko juhlapäivänä 14.9.2008

Nyt kirkko oli aivan täynnä venäläisiä ja suomalaisia ystäviä. Itse pormestari oli paikalla. Ortodoksisen kirkon isä saapui kunnioittamaan historiallista hetkeä. Paikalla oli saapunut Suomesta useiden sanomalehtien toimittajat sekä monien eri seurakuntien tiedottajat.

Varjoja Inkerin taivaalla

Inkerin kirkko ei elä samassa modernisaation vimmassa kuin sisarkirkko Suomessa. Ehtoollisella yhteismalja on yhä käytössä. Ehtoolliselle ei mennä bakteerien ja virusten pelossa, vaan syntien anteeksisaamista varten. Vanhoillisimmat herätysliikkeet antavat saarnaaja-apua Inkerissä. Nämä saarnaajat ottavat puheeksi sopivassa ja pääasiassa sopimattomassa hetkessä myös homoseksuaalisuuden kauhut. Näin tapahtui myös Aleksanderin juhlapäivänä. Tätä saarnaajien apua on otettava vastaan, koska leipä ja toimeentulo ovat pitkälle suomalaisten avustajien varassa. Suomalaisia ystäviä on aivan pyyteettömiäkin: nämä ovat omilla käsillään rakentaneet vanhat rakennukset asuttavaan kuntoon.

Venäjällä on myös omasta takaa uskonnollista jyrkkyyttä. Terijoen juhliva seurakunta sai kuunnella, kun venäjäksi saarnannut kirkkoherra Aleksandr Kudrjavtsev varotti Kiusaajan vaaroista ja vihollisuudesta. Modernin ihmisen elämänmeno kaikkineen koettiin uhkaavaksi. – Ihmisiä kiusataan erityisesti ajan puuttumisella. Pikkuasiat vetävät syrjään.

Inkerin kirkon elämämenoa silmäillyt Molari tyrmää monet suositut mielikuvat sikäläisten kirkkojen tarpeesta Venäjällä: - Inkerin kirkko ei tarvitse rättejä ja lumppuja vaan reilua rahaa elinkustannusten ja laskujen tähden. Oma raha vapauttaa seurakunnat terveellisiin uudistuksiin, jota sopeutuminen nykyaikaiseen Venäjään edellyttäisi. - Inkerin kirkko tarvitsee välittämistä, ei suomalaisten herätyssaarnaajien hengellistä väkivaltaa!

Kuva 4. Venäjän kauppatie –lehden toimittaja, kirkkoherra Molari korostaa välittämistä

J.M.