Mitä ongelmaa Pohjoisessa ulottuvuudessa?

Väitöskirjaa Venäjän EU- suhteista tekevä Hiski Haukkala näkee Venäjän ulkopolitiikassaan yhä vaalivan Neuvostoliiton ajoilta tuttua kahdenkeskisyyden periaatetta. Tämä Ulkopoliittisen instituutin tutkija ilmaisi näkemyksensä artikkelissaan KD-viikkolehdessä (1.9.2005). Tutkijan mukaan Venäjä ei ole edelleenkään sisäistänyt sitä tosiasiaa, että EU on jäsenmaidensa yhteenliittymä, jolla ei ole yhtä ainoaa johtajaa. Edellytykset Venäjän ja EU:n hyvälle keskinäiselle yhteistyölle olisivat kuitenkin kiistattomat.

Pelkästään vientiöljyn ostajana unioni on Venäjän tärkeimpiä kauppakumppaneita. Venäjän EU-politiikkaan liittyy yhä kuitenkin ajattelua, ettei sen itsensä kannata työskennellä aktiivisesti suhteiden eteen, vaan unioni voi toimia puolestaan. Venäjällä ei mielletä EU:ta kollegiaaliseksi toimijaksi, jolla on yhteinen ulkopolitiikka. Haukkala painotti heinäkuussa 2005 pitämässään esitelmässä ICCESS:n Maailman kongressissa Berliinissä, että ”Venäjä on tähän saakka pitänyt Euroopan Unionia varsin perifeerisenä todellisuutena, jos arvioidaan politiikkaa ja turvallisuuskysymyksiä. Tämä laiminlyönti perustuu kapeaan ja hämärään käsitykseen Unionista ensisijassa taloudellisena blokkina” (s. 10; H. Haukkala, The Relevance of Norms and Values in the EU´s Russia Policy; VII ICCESS Maailman kongressi, Berliini 26.7.2005).

Suomalaisten ideoimasta Pohjoisesta ulottuvuudesta ei ole tullut todellista läpimurtoa EU:n Venäjän suhteille. EU:lla on liian vakavia sisäisiä näkemyseroja suhteesta Venäjään. Pohjoinen ulottuvuus ei ole Keski-Euroopan näkökulmasta edes riittävän kiinnostava. Pohjoinen ulottuvuus – työskentely on pitäytynyt liian yksipuolisesti ympäristöasioissa. Tämän kapea-alaisuuden tähden sitä ei ole laajasti hyväksytty EU:ssa, väittää Haukkala.

Haukkalan käsityksen mukaan Venäjän aktiivinen osallistuminen Pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin integroisi maata Eurooppaan. Tämä puolestaan auttaisi Venäjän demokratisoitumiskehitystä, jonka Haukkala näkee nyt presidentti Putinin aikana ”pysähtyneen”. Haukkala tahtookin, että EU opastaisi Venäjää siinä, kuinka sen tulisi hoitaa ongelmallisia suhteitaan Tshetsheniassa, Ukrainassa, Moldovassa tai Georgiassa. Haukkala sanoi esitelmässään Berliinissä, että ”Unionin politiikka on Tshetshenia-kysymyksessä ollut kaukana johdonmukaisesta”. Unionin Venäjä-politiikka ei voi tapahtua tyhjiössä, vaan sen pitäisi tapahtua intensiivisessä päivittäisessä kanssakäymisessä politiikan partnerin, Venäjän federation, kanssa. Tulevan tohtorin innokkuudellaan Haukkala arvioi hyvin aktiivisesti myös ”eteläistä ulottuvuutta”: ”Se kuuluu tähän kanssakäymiseen, että ongelmat tulevat näkyviksi. Opettaja/oppilas – suhde rakentuu vain suhteelle. Näihin suhteisiin ei sovi hyvin Venäjän omat ideat tästä suhteesta” (H. Haukkala 26.7.2005, s. 9).

Juha Molari
►e-mail