Arvovaltainen kutsu
Helsingin yliopiston Venäjän kehityksen professori Timo Vihavainen arveli äskettäin lokakuussa 2009, että Venäjällä olisi tapahtumassa selkeä käänne oman historian arvioinnissa. Professori puhui jopa kielteiseen sävyyn informaatiosodasta, jota Venäjä harjoittaisi. Vihavaisen mukaan Venäjällä on toki oltu aivan perustellusti närkästyneitä siitä, ettei Neuvostoliiton panosta ja uhrauksia toisessa maailmansodassa ole arvostettu sen enempää lännessä kuin Venäjän lähinaapureissa.
Vihavainen kutsui Venäjän uutta ”historiapolitiikkaa” kuitenkin ongelmalliseksi. Hänen mukaansa presidentti Dmitri Medvedevin alaisuuteen perustettu komissio etsii nyt ”historian väärennyksiä”, jolloin vaarana olisi, että ”päädytään simppeleihin kaavoihin, joita tulkitaan mielivaltaisesti”. Vihavaisen mukaan näyttäisi siltä, että presidentin ympäristössä vaikuttaa ”jonkinlainen lobby”, joka toimii vallan suostumuksella sen hyväksi niillä keinoin, jotka sen mielestä edistävät pyhää asiaa.
Professori Vihavaisen pelot näyttävät liioiteltuilta ja ennenaikaisilta niin kuin usein pelot ovat Venäjän suhteen sensaatiomaisia. Avoimuudesta kertoo se, että jopa Venäjän kauppatie –lehden toimittaja on saanut kutsun arvovaltaiseen foorumiin, jossa arvioidaan Vihavaisen kuvailemia asioita. Venäjä ei ole niin sensaatiomaisen pelottava kuin omien kirjojemme myyntipuheissa haluamme kertoa ehkä Suomessa, Baltiassa ja muualla läntisessä Euroopassa.
Venäjän strategisen tutkimuksen instituutti työskentelee arvovaltaisena organisaatiota mm. Medvedevin perustamaa ja Sergei Naryshkinin johtamaa historiallisen väärentämisen vastustavaa komissiota varten. Instituutissa on huippuosaamista strategisista talous-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisista kysymyksistä ympäri maailmaa. Instituutin arvoa korostaa se, että sen perustaja on Venäjän presidentti vuonna 1992. Tämä arvovaltainen instituutti järjestää marraskuussa 2009 Moskovassa historian analyysejä arvioivan korkean tason foorumin. Paikalle saapuu myös ns. Aleksander Djukovin johtama säätiö ”Historiallinen muisto”. Arvovaltaiseen foorumiin on kutsun saanut myös Venäjän kauppatie –lehden toimittaja, jopa lyhyen puheenvuoron pitäjäksi.
Naryshkin on arvioinut osuvasti ”historiapolitiikkaa” suhteessa uuteen revanssionistiseen – kostonhaluiseen – ”historialliseen” lähestysmistapaa, joka on alkanut yleistyä itäisessä Euroopassa. Kyse ei ole vapauden torjumisesta ja sulkeutuneisuudesta. Vääristynyt historiankirjoitus tyypillisesti syyllistää Venäjää Neuvostoliiton historiallisena perillisenä ja luo pelkokuvia Baltian sekä läntisen Euroopan alueella asuvista venäläisistä ikään kuin ”viidentenä kolonnana”. Tällaisia pelkokuvia oli kuultavissa jopa Helsingin yliopiston Venäjän kehityksen professorin puheenvuorosta, vaikka toisaalla Vihavainen korosti juuri venäläisiä sopivimpina maahanmuuttajaryhmänä Suomen olojen kannalta. Erityisen huomionsa Naryshkin on viitannut tässä yhteydessä Baltian ääriryhmien tapaan rakentaa vastakkainasettelua Venäjää vastaan.
Pelkoa ei pitäisi rakentaa ennen asioiden olemassaoloa. Pelko ei ole edes läheskään aina vain analyyttisen päätelmän rehti tulos, vaan se voi olla myös ja vain myyntipuhe ja työväline muita henkilökohtaisia tai yhteisöllisiä tavoitteita varten. Venäjän kauppatie –lehden toimittaja uskaltaa olla innoissaan ja lähteä avoimesti tutustumaan ihmisiin, jotka ovat eturivipaikalla Venäjän strategisessa ajattelussa. Ennen kaikkea kutsu kertoo siitä, että Venäjän kauppatie –lehden rauhanomaista ja kunnioittavaa vuosikymmeniä kestänyttä työtä rakentaa Suomen ja Venäjän välisiä talous- ja kulttuurisuhteita selvästikin arvostetaan suurten päättäjien keskuudessa Moskovassa.
J.M.
|