Venäjän yhtenäisyyden puolue sanoutuu irti Stalinin ihailusta

Kevään kuuma Venäjään liittyvä poliittinen keskustelu lähestyy. Suomalaisessa mediassa on jo tehty samaistuksia Venäjän suurimman puolueen, hallituksen ja Moskovaan aiottujen Stalin-julisteiden välillä. Latvialainen elokuva ”The Soviet Story” teki kyseisen retorisen samaistuksen Venäjän silloisen presidentin, nykyisen pääministerin Vladimir Putinin, ja Stalinin välillä.

Stalin-julisteista käydään jo nyt keskustelua suomalaisessa ja länsimaisessa mediassa. Tuskin lainkaan on suomalaisessa mediassa toistaiseksi havaittu ankaraa keskustelua, jota käydään myös Venäjällä. Venäläistä keskustelua ei ole valitettavasti riittävästi kuvailtu Suomessa, minkä tähden on syntynyt myös mahdollisuus erheellisiin mielikuviin Venäjällä vallitsevasta linjasta. Venäjän suurin puolue ”Yhtenäisyyden puolue” («Единая Россия») on jyrkästi tuominnut Moskovaan aiotut Stalin-julisteet.

Venäjän yhtenäisyyden puolueen korkeimman neuvoston puheenjohtaja , duuman puheenjohtaja Boris Gryzlov ilmoitti selväsanaisen ja jyrkän tuomion perjantaina 5.3.2010, kun hän kommentoi Moskovan pormestarin Juri Mihailovitš Lužkovin päätöstä sijoittaa Stalin-julisteita Voitonpäivän 65-vuotisjuhlan kunniaksi kansalaisten kritiikistä huolimatta. Venäjän yhtenäisyyden puolue on kritisoinut ja ilmoittanut selvästi, ettei loppuarvio Stalinista voi olla myönteinen.

Näin Gryzlov:
”Juri Mihailovitš Lužkovin pitäisi harkita päätöstään. Hän ei ole historioitsija,vaan kaupungin johtaja. Siksi kyse ei ole historiasta vaan Stalinin hahmon poliittisesta arviosta. Mutta tämä arvio ei voi olla positiivinen. Kun kyse on moraalisesta arvioinnista, silloin ei ylipäätänsä voida välttää faktaa: Stalin oli miljoonien ihmisten kuolemaan syyllinen" (Сталин – виновник гибели миллионов людей).

Venäjän Yhtenäisyyden puolueen ja toki myös koko Venäjän ehdottomaan poliittiseen johtoon kuuluva Boris Gryzlov jatkoi tiukkaa arvosteluaan:
”Olen jo ilmaissut mielipiteeni asiasta. Se ei muutu. - - - Ei kaikkia muotokuvia historian oppikirjoista pidä asettaa katujen ja kaupunkien torien koristeeksi”.

”Kaikki tietävät, että voitto on puristettu kymmenien miljoonien ihmisten elämästä, meidän isiemme ja isoisiemme elämästä. - - Julisteet sekoittavat ja hämärtävät historiallista muistia siitä, mikä oli merkittävää Suuressa isänmaallisessa sodassa. Miksi on vielä niitä, jotka katsovat sopivaksi tavaksi säilyttää Stalinin muistoa voiton nimissä ja koristella kaupunkia? Meidän puolueemme ei ainakaan aio käyttää näitä julisteita juhlissaan”.

Gryzlovin näkemys ei ole yksityismielipide, vaan myös Venäjän yhtenäisyyden puolue on ilmoittanut vastustavansa Moskovaan asetettavia Stalinin kuvia. Myös eräät muut länsimaiseen demokratiaan ja vapauksiin myönteisesti suhtautuvat venäläiset poliittiset tahot ovat ilmaisseet vastaavat näkemykset.
Perjantaina 5.3.2010 puolueen puheenjohtajiston sihteeri ja duuman edustaja Vjatšeslav Volodin ilmoitti puolueen esittämän kriittisen käsityksen. Volodin korosti, että puolueen kanta säilyy ennallaan. Hän muistutti Gryzlovin sanoista, että ”Toisen maailmansodan tuloksiin viitatessa, ei sovi juhlia Stalinia voittajana, vaan ihmisiä voittajina. On tarve puhua kaikkien ihmisten ja erityisesti veteraanien roolista, kun nämä hankkivat voiton maalle. Stalinin epäselvä rooli maamme elämässä ei anna perusteita kylttien nostamiseen”.

”Kyse ei ole Stalinin historiallisesta arvioinnista, vaan poliittisesta ja moraalisesta. Historia pitää jättää historian tutkijoille. - - Kun kyse on moraalisesta arviosta, on välttämätöntä kunnioittaa niiden ihmisten tunteita ja mielipiteitä, joiden perheet ovat kärsineet Stalinin vainoista”.

Volodin viittasi puolueen puheenjohtajan, pääministeri Vladimir Putinin arvioon: ”Vainojen oikeutusta painostuskeinona ei voida hyväksyä, se on mahdotonta. Tuo aika ei ollut vain henkilökulttia, vaan myös valtava rikos ihmisyyttä vastaan” (массовые преступления перед народом). Volodnin muistutti 5.3. myös siitä, että kaksi hänen isoisäänsä, joista toinen oli pappi, tapettiin. "Tällaiset henkilökohtaiset tarinat ovat olemassa liki jokaisessa venäläisessä perheessä. Heidän ei ole ainoastaan mahdotonta poliittisesti hyväksyä Stalinin muotokuvan ripustamista nähtäväksi, vaan he kokevat sen myös loukkaavaksi hyökkäykseksi”.

J.M.