Reilu liiketoimi luo kestävän kasvun

Presidentti Putin ja Venäjän duuma ovat panostaneet lainsäädäntötoimiin korruption vastustamiseksi. Tällöin luodaan pohja kansantalouden kasvulle. James H. Anderson ja Cheryl W. Gray kirjoittavat Maailman pankin tuoreimmassa tutkimuksessa, Anticorruption in Transition 3 (2006), että ”90-luvun alussa korruptiosta tuskin vielä mainittiin kansantalouden analyysien yhteydessä, mutta 90-luvun lopulla se tunnustettiin jo keskeiseksi haasteeksi valtioiden kehityksessä” (s. xi). Kehitys on ollut suotuisa valtaosassa Maailman pankin tutkimuksen kohteita, mutta Kreikassa, Portugalissa, Turkissa ja Saksan itäisessä osassa kehitys oli heikko. Imagon kannalta epäedullisia ovat tulokset myös Venäjän korruption kehityksestä vuosilta 2004–2005. ”Tämä huonontunut trendi on tapahtunut, vaikka Venäjän hallitus on tehnyt useita uudistuksia”, todetaan heinä- ja elokuussa 2006 lehdistössäkin laajasti siteeratussa tutkimuksessa. Vuonna 2005 ilmoitti 30 % yrityksistä käyttävänsä lahjuksia liiketoimilupiensa saamiseksi Venäjällä, kun vuonna 2002 luku oli noin 20 %.

Vuonna 2005 Maailman pankin edellisessä tutkimuksessa 15 % ulkomaisista yrityksistä koki Venäjän korruption investoinnin esteenä, kun tärkeimpiä esteitä investoinneille olivat politiikkaan ja talouteen liittyvät epäluuloiset tunteet. 58 % yrityksistä uskoi, että verotarkastajan tapaamisessa on annettava lahjoja. Eurooppalaisista maista Portugalissa ja Kreikassa oli yhtä huolestuttava tilanne. 36 % venäläisistä ilmoitti luottamusta oikeusjärjestelmäänsä.

Kesällä 2006 on keskusteltu myös Transparency Internationalin globaalista tutkimuksesta, Global Corruption Report 2006. 43 % venäläisistä uskoi melkein kaikkien virkailijoiden vihkiytyneen korruptioon; 46 % vastaajista ilmoitti vain ”valtaosan” korruptoituneen. Suomikin sai imagolleen tahroja: ”Huomattavasti on todisteita, että suomalaiset yritykset käyttävät lahjontaa, kun harjoittavat liiketoimintaa ulkomailla, erityisesti Venäjällä ja Baltian alueella” (s. 156). Tutkimuksessa esiteltiin mm. OECD raporttia vuodelta 2002 ja Suomalaisvenäläisen kauppakamarin julkaisua Tak ili kak.

”Konjakkipullo ja suklaa eivät auta”

Venäjän kauppatie –lehti järjesti elokuussa 2006 korruptiokeskustelun kahdenkymmenenneljän pietarilaisen kanssa. Nuorin keskustelija oli 20 vuotta vanha, vanhin 60 iältään. Mukana oli yrittäjiä, pörssin sijoituskonsultti, pääjohtaja, armeijassa uraansa tekevä mies, opiskelijoita, insinöörejä jne. Kolmasosa vastasi, että korruptio on nyt yhtäläinen ongelma kuin Neuvostoliitossa ja Jeltsinin aikana. Liki kolmasosa keskustelijoista, pääasiassa nuoret aikuiset, uskoivat, että pahin korruptio oli Neuvostoliitossa. Usein väitettiin, että Jeltsinin ajan korruptio oli pahempi kuin Neuvostoliitossa, mutta aika monet pitivät Putinin kautta Jeltsinin kauttakin pahempana, jopa ”hirvittävänä”. Yleinen tunnelma oli, että korruptio on siirtynyt miljonäärien edunajamiseksi tavallisen kansalaisen ulottumattomiin, paitsi liikennepoliisien yhteydessä. ”Konjakkipullo ja suklaa eivät auta enää taloyhtiön jonossa etuiluun”.

Korruptiokeskustelu vahvistaa vaikutelmaa vanhan kommunismin perintönä elävästä uskomuksesta liiketoiminnasta ”rosvoutena” ja ”korruptiona”. Liikevoiton hankkiminen oli 70 vuotta kriminalisoitu: nämä opit näkyvät korruptioon liittyvissä mielikuvissakin, vaikka asianomaiset eivät itse olisi kohdanneet lahjuksen vaatijoita. Keskustelu tuki Levadan tutkimuskeskuksen selvitystä venäläisten näkemyksistä korruptoituneista ammateista. Tiepoliisi oli yleisin vastaus.

Tatjana Iakovleva