EU:lla ja Venäjällä on vaihtoehtoja

Sergei Medvedev, Moskovan taloustieteellisen koulun professori, vieraili 17.3.2006 Helsingissä Ulkopoliittisessa instituutissa (UPI). Hän oli työskennellyt vuosina 1996–1999 UPI:ssa. Nyt professori antoi kuulijoilleen välineet arvioida Venäjän ja Euroopan Unionin vaihtoehtoisia kehitysmalleja.
Medvedev muistutti kyselijöilleen, että myös tulevaisuudessa Venäjä on osa Eurooppaa, ei integroitumassa Aasiaan.

Venäjän vaihtoehdot
Medvedevin skenaariossa on kaksi akselia: taloudellinen ja poliittinen. Talous voi olla valtiollisesti säädelty tai liberaali globaalitalous. Poliittisesti valtio voi olla keskitetty tai hajautettu.
Putinin ensimmäinen kausi presidenttinä sijoittuisi autoritaarisen modernisaation kenttään, toisella kaudella liberaali globaalisuus olisi kaventunut.
Esitelmää kuunnellessa heräsi miete, mihin Jeltsinin kausi sijoittuisi (R2 ?) ja mikä oli sulavasanaisen professorin suhde Jeltsinin kaudella vaurastuneisiin ökyrikkaisiin.

Autoritaarisessa modernisaatiossa poliittinen keskusvalta säilyy vahvana, ”johdettua demokratiaa”. Federalismille ja paikalliselle autonomialle on rajoituksia. Talous- ja sosiaaliagenda on liberaali. Taloudessa toimitetaan uudistusta tukevia investointeja. Malliin liittyy WTO jäsenyys ja OECD. Venäjällä on länsimyönteinen ulkomaanpolitiikka. Yhteystyö kehittyy Yhdysvaltojen kanssa.
Liberaali modernisaatio perustuu poliittiselle pluralismille. Poliittinen kenttä vapautuu. Modernisaatio kehittyy “alhaalta” käsin. Federalismi ja alueellisuus laajenevat. Talous on liberaalia, monopolitaloutta vastustetaan. Malli muistuttaa Keski-Euroopan toimintatapaa (Puola, Tshekki). Venäjällä ei ole vain talousintressejä EU:n kanssa, vaan myös laaja halu oikeuden harmonisointiin.

Byrokraattiseen kapitalismiin liittyy imago-ongelmat, joista nyky-Venäjäkin kärsii. Malli muistuttaa valtiokapitalismia, jossa korporaatiot ovat yksityisiä, mutta de facto valtion valvonnassa. Omistus on keskittynyttä.
Venäjällä on suuri monopoliyrityksiä (Gazprom, Rosneft). Venäjä toimii luonnonvaroista riippuvana öljyvaltiona.
Poliittinen kulttuuri on autoritaarinen ja byrokraattinen.
Yksi puolue hallitsee valtiota (Japanin ja Meksikon tavoin). Lännen kanssa muodostuu “kylmä rauha”, mutta tämä ei ole menneiden vuosikymmenten ”kylmää sotaa”.

EU:n vaihtoehdot
Venäjän ja EU:n vuorovaikutukseen vaikuttaa myös EU:n omaksumat roolit. EU voi toimia globaalin toimijan (E1) tavoin: EU:sta kehittyy poliittinen unioni (Ranskan malli). EU syventyy ja laajenee Turkkiin ja Ukrainaan. Talous on liberaalia ja EU:n markkinat avautuvat globalisaatiolle. Ulkomaalais- ja turvallisuuspolitiikkaa hallitsee pikemmin naapuruus kuin valvonta.

EU voi tyytyä yhteiseksi markkina-alueeksi (E 2; Britannian malli). EU on epäonnistunut perustuslain rakentamisessa ja institutionaalisissa reformeissaan. Keskeiset poliittiset instituutiot heikkenevät. EU:lle jää pienehkö rooli globalisaatiossa.

EU voi jäädä eristyneeksi linnoitukseksi (E3). Maailmanlaajuinen terrorismi, islamin liikehdintä, ilmastomuutokset ja maahanmuuton katastrofaalisuus luovat ilmapiiriä, jossa globalisaatio koetaan pahaksi. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on vaikutuksensa kehitykseen. EU:n laajentuminen on päättynyt. Taloutta leimaa protektionismi ja valtion interventiot.

EU:n ja Venäjän matriisi
Professori Medvedev muodosti EU:n ja Venäjän mahdollisiksi suhteiksi kolme mallia: kumppanuus, kylmä rauha tai zastoi.

Kumppanuutta hallitsee vapaa talousalue, turvallisuusyhteistyö ja venäläisille viisumivapaus. Kylmässä rauhassa terrorismi, maahanmuuttajat, geopoliittiset haasteet ja energiaresurssien kilpailu leimaavat kanssakäymistä. EU ja Venäjä ovat vieraantuneet lisääntyvässä määrin toisistaan. Kanssakäymistä leimaa lisääntyvät visa- ja rajamuurit. Venäjästä ei ole tullut WTO:n jäsentä.
Moskovalaisprofessorin mukaan todennäköisin tulevaisuus on zastoi, pysähtyneisyys. Jos öljyn hinta tippuisi, Venäjästä voisi tulla avoimempi ja uudistuksiin alttiimpi valtio. Nykyinen tilanne tukee korruptiota, huonoa laatua ja tehottomuutta.
EU:n valtioiden suhde Venäjään jatkuu bilateralismin muodossa. Rakenteelliset ongelmat säilyvät; sopimukset ja tiekartat eivät auta. Länsi “sietää” Venäjää tämän koon, energiavarojen ja terrorismin vastaisen kamppailun tähden.
Euroopassa vallitsee epävarmuus, “europessimismi”. Euroopasta puuttuvat välineet kehittää EU:n Venäjä-politiikkaa.

Juha Molari
molarikauppatie.com