Venäjä haluaa välttää illuusion

Venäjän viralliset tilastot ovat osoittaneet marraskuussa 2009, että Venäjä on nyt sivuuttanut laman pahimman pohjan. Teollisuustuotanto kasvoi 5,1 % syyskuussa elokuuhun verrattuna. Alkaneesta kasvusta huolimatta bruttokansantuote on yhä 9,4 % alle vuoden 2008 tason.

Raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen nousuun perustuva talouskasvu ei tyydytä venäläisiä taloustieteilijöitä ja poliittista johtoa. Venäjän presidentin Vladimir Putinin lausui jo ennen talouslamaa helmikuussa 2008 Venäjän kehitysstrategian 2020 (Strategija razvitija Rossija 2020). Tällöin hän muistutti, että vuonna 1999 kolmasosa venäläisistä oli köyhiä: ”Sosiaaliset epäkohdat, korruptio ja rikollisuus. Demografinen kriisi. Syntyvyys laski, kuolleisuus kasvoi. Varakas Venäjä oli tullut köyhäksi” (Putin). Putin varotti tyytymästä hyvänolon illuusioon: ”Mutta ... emme voi pysähtyä ja levätä, mitä on jo tehty, mitä on saavutettu. Mielestäni meidän on puolueettomasti ja realistisesti arvioitava tilannetta ja tehtävä itsekriittiset arviot lähestymistapaamme varten” (Putin). Putin toi esille tarpeen luoda suotuisa taloudellinen ympäristö ja korkean teknologian yritystoimintaa, lisätä jalostusastetta ja innovaatioita. ”On välttämätöntä kehittää talouden infrastruktuuria sellaiselle tasolle, joka vastaa kasvavan talouden tarpeita”. Syksyllä 2009 Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin artikkeli ”Venäjä, eteenpäin” (Rossija vpered, 10.9.2009) haastoi erityisen voimakkain sanoin Venäjää uudistumaan ja vapautumaan alkeellisesta raaka-ainetaloudesta, kroonisesta korruptiosta ja ikävästä tavasta turvautua ongelmissa vain valtioon. ”Energiatehokkuus ja työn tuottavuus ovat useimmissa tuotantolaitoksissamme häpeällisen alhaiset. Eikä siinä kaikki. Pahinta on, että se ei juuri näytä huolettavan omistajia, johtajia, pääinsinöörejä ja virkamiehiä” (Medvedev).

Milloin kulutuskysyntä viriää?

Kuluttajien kysynnän elpymisestä ei ole vielä selviä merkkejä. Tämä hidastaa myös talouden yleistä elpymistä Venäjällä. Vähittäiskaupan kehitys on ollut toistaiseksi Venäjällä heikointa sitten vuoden 2000. Myynnin rakenne on muuttunut myös halvempien tavaroiden suuntaan. Heikkoja merkkejä ja vakavasti otettavaa spekulaatio kulutuskysynnän viriämisestä on voitu kuitenkin esittää.

Romir-kuluttajatutkimuslaitos tunnisti venäläisten kuluttajien muutoksen kohti optimismia jo kesän 2009 lopulla osana kansainvälistä tutkimushanketta Worldwide finanssikriisi –barometriä (WIN Crisis Index). Tämä barometri määritettiin 21088 vastaajan avulla 22 eri maassa kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun 2009 asti. Venäjällä haastateltiin tuhatta Venäjän kansalaista. Joka viides (21 %) venäläinen odotti, että Venäjän taloustilanne paranee seuraavien 3 kuukauden aikana. 56 % venäläisistä kertoi, että talouskriisi oli vaikuttanut heidän tunne-elämän vakauteen. Kriisi koettiin samalla mittarilla arvioituna paljon synkemmin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa 74 % kertoi kriisin koskettaneen heidän tunteitaan. Näistä venäläisistä, joihin talouskriisi oli vaikuttanut henkisesti ja emotionaalisesti, 41 % kertoi kokeneensa ajoittain levottomuutta. 24 % tunsi kriisin aiheuttaneen stressiä, 17 % kertoi masennuksesta ja 10 % unettomuudesta. Kansainvälinen tutkimus osoitti, että kaikissa eri maissa suoritetuissa haastatteluissa 45 % uskoi taloudellisen tilanteen pysyvän ennallaan vuoden loppuun asti, 19 % uskoi taloustilanteen parantumiseen ja 31 % otaksui pahentumista tilanteessa. Pessimismi oli huomattavasti vähentynyt kesän alusta. Pessimismi vähentyi 20 valtiossa, kun tutkittavana oli 22 valtiota. Venäjä ja Kiina erottuivat tutkimuksessa valtioiksi, joissa kansalaiset kokivat suuria emotionaalisia ja psykologisia paineita, mutta uskoivat kuitenkin suhteellisen myönteisiin tulevaisuuden näkymiin. Tutkimus löysi kansalaisten synkimmät tulevaisuuden näkymät ja kovimmat psykologiset tuskat Saksasta, Ranskasta, Japanista, Meksikosta, Argentiinasta ja Islannista.

Suomen Pankin siirtymätalouksien BOFIT Venäjä-ryhmä julkaisi 29.9.2009 Venäjä-ennusteen 2009–2011. Venäjä-ryhmä kiinnitti huomiota siihen, että venäläiset kotitaloudet ovat keskimäärin varsin vähän velkaantuneita, mikä osaltaan tukee kulutuksen elpymistä. ”Julkisen sektorin tukitoimilla on myös pyritty pitämään yllä kotitalouksien tuloja ja tukitoimien painopisteen on määrä siirtyä entistä selvemmin sosiaalimenoihin ensi vuonna. Kulutuksen arvioidaankin elpyvän vähitellen loppuvuonna ja muodostuvan vuosina 2010–2011 jälleen talouskasvun vetäjäksi” (Bofit). Kuluttajien optimismista on seurauksia myös ulkomaankauppaan. BOFIT Venäjä-ryhmä ennustaa: ”Loppuvuonna tuonnin arvioidaan kääntyvän vähitellen kasvuun piristyvän kulutuskysynnän myötä. Tuontikehitystä tukee myös se, että ruplan reaalikurssi on jo lähes samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Vuosina 2010–2011 tuonnin ennakoidaan kasvavan jo selvästi kokonaistuotantoa nopeammin” (Bofit).

Kestikö lama tarpeeksi kauan?

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on varoittanut toistuvasti liiallisesta innostuksesta, joka rakennetaan raakaöljyn hintojen nousuun. Saksalaisen Spiegel-lehden haastattelussa marraskuussa 2009 Medvedev vertasi huumeriippuvuuteen Venäjän kansantalouden riippuvuutta raaka-aineiden viennistä ja toivoi, että Venäjällä syntyisi nyt oikea ymmärrys talouskriisin avulla. ”Voit saada nopeastikin riippuvuuden huumeista. Raaka-aineiden kauppa on kuin huumeet: sinä tarvitset yhä enemmän” (Medvedev). Valtio kokee hyvin kivuliaaksi, kun sen täytyy leikata raaka-aineiden kauppaa. Olisi liian petollista rakentaa illuusio ikään kuin talous olisi kestävä, kun talous on valtaosin raaka-aineiden vientiä. Venäjän talous on liian riippuvainen öljyn hinnasta. Toisaalla raaka-aineiden viennin rajoitusyritykset ovat tuottaneet pettymyksiä: puun vienti tyrehtyy tariffien korottamisella, mutta se ei kuitenkaan selvästi lisää oman jalostustoiminnan kehittymistä. Ainoastaan tulot vähenevät.

Ekonomit ovat varottaneet, että talouskriisi jäi Venäjällä liian lyhyeksi. Kun öljyn hinta oli aiemmilla kerroilla romahtanut voimakkaasti, Venäjällä käynnistyi useita taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Myös nyt talouslaman saapuminen näytti vaikuttavan samalla tavalla muutosvoimana. Erityisesti tekijäoikeuksiin ja byrokratiaan tarvittaisiin parannuksia, jotta talouden tehokkuus voisi kehittyä suotuisasti. Kun raakaöljyn hinta on noussut yli 60 dollarin barrelilta, on poliittinen paine hallitusta vastaan kuitenkin lieventynyt. Sergei M. Guriev, moskovalaisen talouskoulun dekaani ja Sberbankin hallituksen jäsen, on kuvannut muutoskykyä hiukan happamasti: ”Kun öljyn hinta nousee, kaikki näyttää olevan kunnossa, joten miksi muuttaa mitään?” Roland Nash, Renaissance Capital –sijoitusyhtiön päästrategi, näkee myös aivan samalla tavalla kriisin hyödyllisyyden: "Tämän kriisin suurin ongelma saattaa olla sen liiallinen lyhyys Venäjällä". Raakaöljyn hinnan nousu dollarilla tuo Venäjän budjettiin lisää 1,7 miljardia dollaria vuodessa. Nämä lisäansiot eivät kuitenkaan tule tuotannon tai palvelun tehostumisesta.

Spekulatiivisuus haasteena

Venäjän rupla on vahvistunut 10 % dollariin verrattuna syyskuun jälkeen. Raakaöljyn hinta on noussut ja dollari on heikentynyt. Ohjauskorkoja alennettiin puoli prosenttiyksikköä 30.10.2009 alkaen. Keskuspankin perustelujen mukaan korkojen alentaminen oli tarpeellista inflaation hidastamiseksi. Rahoituksen saatavuutta piti myös lisätä tuotannon elvyttämiseksi. Tällä hetkellä Venäjän korkotaso on useita muita maita korkeampi, minkä tähden Venäjälle onkin tehty ulkomaisia lyhytaikaisia sijoituksia. Tällä tavalla valuuttavirta kasvaa ja rupla vahvistuu. Keskuspankki alentaa korkoja vähentäen tällä tavalla ulkomaisten lyhytaikaisten spekulatiivisten sijoitusten tuloa ja valuutta- ja osakemarkkinoiden riskejä.

J.M.