VENÄJÄN LIIKETOIMET KANNATTAVAT

Johanna Logrén ja Piia Helistö toteavat tutkimuksessaan Kymenlaakson pienten ja keskisuurten yritysten Venäjäyhteistyöpotentiaalista (CEMAT/Helsingin kauppakorkeakoulu 2007), että Pietari ja sitä ympäröivä Leningradin alue toimivat kasvun vetureina ja kehittyvät nopeasti. Tutkimuksen lopullisen otoksen muodostivat 437 kymenlaaksolaista yritystä – vastaus saatiin 119 yritykseltä (30 %). Vastaajista 30 %:lla oli tällä hetkellä Venäjän kauppaa. Kymenlaaksolaiset pk-yritykset ovat hyvin kiinnostuneita näistä Venäjän markkinoista. Yritysten rajalliset resurssit estävät kuitenkin monessa tapauksessa toiminnan kehittämisen. Alueen venäjänkielisten maahanmuuttajien mahdollisuuksia ei vielä yrityksissä juurikaan hyödynnetty. Kaupan ja rakennusalan yrityksistä ei kenelläkään ollut venäjänkielisiä työntekijöitä! Enemmistö Venäjän kauppaa harkitsevista yrityksistä ei ollut innostunut palkkaamaan venäjänkielistä henkilöstöä.

Yritykset, jotka olivat palkanneet venäjäntaitoisia työntekijöitä, pitivät ratkaisuaan merkittävänä kilpailuetunaan alallaan. Yrittäjä luonnehti kokemusta venäläisistä työntekijöistä varsin valoisasti: venäläiset ovat aivan silmiin katsovia, avoimia, iloisesti tervehtiviä tyyppejä, jotka tekevät työnsä, ja ovat silminnähden tyytyväisiä, että heille maksetaan palkka, ja pystyvät elättämään perheensä.

Kuka etsisi hyvän kumppanin?

Venäjän nopeasti kasvavat markkinat tarjoavat suomalaisille yrityksille enemmän liiketoimintamahdollisuuksia kuin nämä hyödyntävät. Vaikeuksia oli asiakkaiden etsinnässä ja oman markkinapotentiaalin selvittämisessä. 72 yritystä vastanneista ei harjoittanut Venäjän kauppaa ja heistä 58 % ilmoitti, ettei edes aio suuntautua Venäjälle. 38 % voisi kuitenkin kiinnostua Venäjästä ja 10 % kertoi Venäjä-suunnitelmista. Pääasiallinen syy kiinnostumattomuuteen oli omien kotimarkkinoiden riittävyys. Kukaan kymenlaaksolainen yrittäjä ei kiistänyt venäläisten merkittävyyttä asiakasryhmänä. 20 yrittäjistä valitti myös venäjän kielen riittämätöntä taitoaan ja huonoa kulttuurituntemusta. Yhteistyökumppaneiden löytämisessä oli vaikeuksia liki viidenneksellä (18 %). Byrokratiaa ja rikollisuutta pelkäsi joka kymmenes vastaaja (11 %). Myös markkinoinnin vaikeudet nimettiin merkittäväksi esteeksi aloittaa Venäjän kauppaa.
Venäjä koettiin kiinnostavaksi suuren ja kasvavien markkinoiden tähden (69 %). Maantieteellinen sijainti oli myös erityisen merkittävä (46 %) tekijä. Markkinoidensa laajentamisen tarpeet koettiin myös merkittäväksi syyksi Venäjä-kaupalle (46 %). 76 % yrityksistä piti Pietaria ja Leningradina aluetta läheisyyden tähden kiinnostavana; Moskova kiinnosti vain 32 %:ia. 71 % nimesi parhaaksi kimmokkeeksi Venäjän kaupalle hyvän yhteistyökumppanin löytämistä. Toiseksi tärkein kimmoke oli hyvän asiakkaan löytäminen (40 %).
61 % vastanneista arvioi yrityksensä Venäjän toiminnot hyvin tai melko kannattaviksi Suomen toimintoihin verrattuna. Vain kaksi yritystä oli kokenut Venäjän toiminnot vähemmän kannattavaksi kuin Suomen toiminnot! Tutkijat luonnehtivat tulosta ”erittäin positiiviseksi”.

Pohjois-Karjalassa olisi mahdollisuuksia

Kristiina Korhonen, Tiinamari Sivonen, Riitta Kosonen ja Pasi Saukkonen törmäsivät yllättävän varaukselliseen ilmapiiriin, kun tutkivat pohjoiskarjalaisia yrittäjiä: Pohjoiskarjalaisten pienten ja keskisuurten yritysten Venäjä-yhteistyöpotentiaali ja tukitarpeet (CEMAT/Helsingin kauppakorkeakoulu, 2008). Tutkijat ihmettelivät, että Venäjän rajalla sijaitsevan Pohjois-Karjalan yritysten vienti Venäjälle jää alle valtakunnallisen keskiarvon. Alueen yrityksissä on todella hyödyntämätöntä Venäjä-potentiaalia. Ainoastaan joka kymmenes kyselyyn vastanneista pohjoiskarjalaisista yrityksistä harjoitti Venäjän kauppaa. Myös nämä Venäjän kauppaa harjoittaneet pohjoiskarjalaiset yritykset pitivät kauppaansa suhteellisen kannattavana. He suunnittelivat liiketoimiensa määrän kasvattamista Venäjällä. Vuoden 2006 tietojen valossa Venäjä muodosti vain 6 % pohjoiskarjalaisten yritysten kokonaisviennistä.

Kysely lähetettiin 1005 pohjoiskarjalaiselle yritykselle, mutta vain 146 vastasi kyselyyn. 54 % ei harjoittanut liiketoimintaa Venäjän tai venäläisten yritysten kanssa eikä ollut edes siitä kiinnostunut. Vastanneista 146 yrityksestä vain 13 harjoitti Venäjän kauppaa. Yksikään ei pitänyt Venäjän liiketoimintaa kannattamattomana.

Pohjois-Karjalassa Venäjää ei koettu kiinnostavaksi, koska pienten suomalaisyritysten kotimarkkinoiden kysyntä oli riittävä. Myös Venäjän maatuntemuksen ja kielitaidon riittämättömyys, Venäjän rikollisuuden ja mafian pelko sekä Venäjän ja venäläisten huono maine vähensivät toimintahalua. Ylivoimaisesti tärkein syy aloittaa Venäjän liiketoimet oli Venäjän kasvavat ja laajentuvat markkinat. Suurin kiinnostus kohdistui Karjalan tasavaltaan ja Pietariin. Rajan läheisyyttä ei kuitenkaan pidetty yllättäen Pohjois-Karjalan yrityksissä erityisenä syynä lähteä kansainvälistymään Venäjälle!

Mediasta omaksuttu paha kuva

Hyvien yhteistyökumppaneiden löytämisen vaikeudet, Venäjä-markkinoiden puutteelliset tiedot, huono kielitaito, byrokratia, rikollisuus ja markkinoinnin suunnittelun ja toteutuksen vaikeudet arvioitiin Venäjän liiketoiminnan ongelmiksi, kun toimintaa ei ollut vielä aloitettu. Yrittäjät kertoivat perustaneensa tietonsa Venäjän liiketoiminnan mahdollisista ongelmista enimmäkseen tiedotusvälineiden antamaan kuvaan ja vähemmässä määrin muilta yrityksiltä saatuun tietoon tai omiin kokemuksiin.

J.M.